Pysäkin kuvaus
Muistisairauksien määrän lisääntyessä se koskettaa yhä useampaa perhettä. Myös yhä useamman lapsen ja nuoren lähipiirissä on muistisairautta sairastava läheinen, kuten isovanhempi tai jopa oma vanhempi. Tutun ja turvallisen aikuisen muuttunut käytös ei useinkaan jää lapsilta ja nuorilta huomaamatta. Voi olla, että he jopa huomaavat arjen muutokset nopeammin kuin aikuiset. Kannattaa siis kuunnella lasten ja nuorten huomioita.
Lasten ja nuorten kanssa tulee puhua avoimesti ja ikätasoon sopivasti läheisen muistisairaudesta. Tämä hälventää hämmennystä ja huolta. Pienemmistä lapsista muutokset voi tuntua jopa pelottavilta. Koulu- ja teini-ikäiset taas voivat helposti kuvitella, että sairastumisen taustalla on jotakin erittäin vakavaa ja esim. pikaiseen kuolemaan johtavaa. Oman vanhemman muistisairaus voi herättää nuorissa myös häpeän tunnetta, eikä kavereita kehdata pyytää kylään. Avoimesti puhuminen hälventää näitä huolia. Aikuisella ei tarvitse olla kaikkia vastauksia ja asioista voidaan ottaa yhdessä selvää. Pääasia, että lapsi ja nuori tulee kohdatuksi ja saa puhua asian herättämistä tunteistaan avoimesti.
Voimavarat ja mahdollisuudet
Etenkin lasten ja nuorten kohdalla yksilöllisyys on tärkeää. Keskusteluissa muistisairaudesta on erityisen tärkeää huomioida lapsen ja nuoren persoonan piirteet. Toiset ovat arempia ja toiset ottavat taas liiaksikin vastuuta. Nuorta ja lasta voi tukea toiminaan muistisairaan kanssa omien vahvuuksien ja mielenkiinnon kohteiden mukaan, tällöin löytyy luontevimmin yhteistä tekemistä. Yhteinen tekeminen voi olla esimerkiksi lukemista, musiikin kuuntelua, ruoanlaittoa tai käsitöiden tekoa. Huumorilla pääsee myös pitkälle, kun muistisairaalle tapahtuu kömmähdyksiä. On tärkeää, että lapsella ja nuorella säilyy turvallinen aikuinen elämässään, joka ottaa asioista viime kädessä vastuuta.
Vertaistukea Muistiliiton kun isä unohti -vertaisryhmästä:
Kun isä unohti on Facebook-ryhmä nuorille (13–35v.), joiden lähipiirissä on muistisairautta.
Luettavaa perheen pienimmille: Westergren-Erkkilä, Elina: Pupukin muistipulmat
Vertaisten kokemukset
”Niin se vaan on, että kaikki puhe ei mene enää perille, eikä se mene sitkään vaik mä kuinka toistaisin. Mut ei se haittaa. Kuhan kuitenkin jutellaan”
”Mummo ei aina tunnista mua ja se puhuu välillä tosi pöhköjä juttuja. Ei siin oo mitää järkee. Se tuntuu joskus aika pahalta. Mut silti oon aatellut, että pitää siel mummon luona käydä. Kyl sille tulee siitä hyvä mieli, vaik se ei hetken päästä ees muistais kuka mä oon ja et just kävin”
”Mä käyn mummolassa koulun jälkeen sen takia, kun mulla on vähän huoli, miten se pärjää. Haluun käydä tsekkaan, että kaikki on okei”
”Minulla ei ole muita muistikuvia mummista, kuin millainen hän nyt on. En osaa ajatella tai kaivata mummia muunlaisena.”
”Välillä papan tapaaminen jännittää ja hämmentää, koska hänen käyttäytymisensä on outoa ja vähän hävettävääkin. Koen välillä papan tapaamisen raskaana, vaikka hän rakas onkin.”