Pysäkin kuvaus
Luopuminen tekee kipeää. On luonnollista, että luopuminen tuntuu menetykseltä ja tekee myös kipeää. Luopuminen vie elämäntilanteeseen, joka on sekä uusi että tuntematon. On hyvä muistaa, että luopuminenkin on prosessi. Luopumisen tapahduttua yllättäen, arvaamatta ja pyytämättä kaikuu mielessä usein kysymys ”miksi ja miksi juuri minä?”. Kun suru, hämmennys ja epävarmuus valtaavat mielen, on vaikea löytää tai hyväksyä vastauksia.
Voimavarat ja mahdollisuudet
Anna itsellesi lupa tuntea surua siitä, mistä joudut luopumaan tai olet jo joutunut luopumaan. Se, että suret, on merkki siitä, että luovut jostakin sellaisesta, minkä olet kokenut itsellesi tärkeäksi. Yritä muistaa, mitä kaikkea hyvää olet saanut ennen luopumisen hetkeä. Muista, että muistoilla on ja pysyy niiden oma paikkansa.
Kun luopumista on saanut valmistella, on päällimmäisenä mielessä kiitollisuus. Kiitollisuus mm. kaikesta siitä, mitä on saanut kokea.
Joutuessasi luopumaan ihmisestä, on myös hyvä muistaa, että tulee vielä aika, jolloin muistat läheisesi ilman sairautta. Viimeiset vuodet sairauden kanssa eivät tule olemaan lopullisesti muistoissasi, kun muistelet läheistäsi.
Vertaisten kokemukset
”Aika vanhaksi minun piti elää, ennen kuin tajusin, että luopumisen tuska on elämän tuskaa suurempi.”
”Luopumisen erottaa hylkäämisestä se, että hylkäämisen tekee vapaaehtoisesti, luopumiseen joutuu pakosta.”