Pysäkin kuvaus
Suuriin elämänmuutoksiin, kriiseihin ja siirtymävaiheisiin voi liittyä kokemus yksinäisyydestä. Tästä syystä myös muistisairaus voi altistaa yksinäisyydelle. Yksinäisyyden kokemus voi koskettaa niin muistisairasta henkilöä itseään kuin hänen läheistäänkin. Yksinäisyyttä voi olla vaikea tunnistaa, mikäli se on ollut osa elämää pitkään ja muodostunut ikään kuin normaaliksi asiaksi ja osaksi omaa kokemusmaailmaa.
Yksinäisyyttä voi kokea sosiaalisesti sekä emotionaalisesti. Sosiaalisessa yksinäisyydessä tärkeät ihmissuhteet ja verkostot puuttuvat tai ovat hyvin vähäisiä. Emotionaalisessa yksinäisyydessä ihmissuhteiden määrää olennaisempaa on niiden laatu. Ymmärretyksi ja kuulluksi tuleminen on tärkeää. Positiivisen vuorovaikutuksen ja yhteenkuuluvuuden tunteen puuttuessa yksinäisyyttä voi kokea myös ihmisten keskellä, ystävyys- ja perhesuhteissa.
Voimavarat ja mahdollisuudet
Puhu yksinäisyyden kokemuksesta rohkeasti ja avoimesti. Muistiperheet voivat kokea jäävänsä vanhojen ystäväporukoiden ulkopuolelle. Ystävät eivät ehkä osaa suhtautua muuttuneeseen tilanteeseen oikein ja saattavat jopa kokea, etteivät halua häiritä tai olla vaivaksi muistiperheelle ottaessaan heihin yhteyttä. Väärinkäsityksiä saattaa sattua puolin ja toisin. Ota asia rohkeasti puheeksi ystävien kanssa. Avoimuus on aina parempi vaihtoehto kuin asiasta vaikeneminen ja yksin jääminen.
Monet yhdistykset ja seurakunnat järjestävät toimintaa ja palveluita, joilla yksinäisyyttä voi lieventää, kuten vertaistukiryhmiä, ystävävälitystä ja keskustelumahdollisuuksia puhelimitse tai chatin kautta. Ota rohkeasti yhteyttä auttaviin tahoihin, yksinäisyydestä ei pidä kenenkään kärsiä.
Vertaisten kokemukset
”Muistisairauden edetessä kommunikointimme muuttui ja koin itseni todella yksinäiseksi. Vertaistukiryhmän tapaamiset helpottivat yksinäisyyden kokemusta huomattavasti.”
”Omaishoitajuus karsii ystäviä elämästä melko rankalla kädellä. Tunnen itseni välillä todella ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi.”